Rikkinäinen ihminen.
Olen levoton.
Sisälläni lentelee lauma vihaisia perhosia.
Mahaa kipristelee ja kurkussa on outo möykky.
Tähän tautiin ei vaan auta burana ja kuuma juoma.
Käteni tärisevät kun otan telkkarin kaukosäätimen ja rojahdan nojatuoliin.
En jaksa tehdä mitään.
Oloni on niin voimaton!
Silmiin pyrkii kyyneleitä.
Taasko,tuhahdan ja pyyhkäisen ne pois.
Johan itkin koko edellisen viikon.
Käperryn syvemmälle tuoliin ja laitan silmät kiinni.
Ehkä unet toisivat helpotuksen tähän olotilaan.
Ehkä edes unessa unelmieni prinssi tulisi ja veisi minut linnaansa…
ja naisi minua niin kauan että nukahtaisimme lopenuupuneina sylikkäin.
Ja hän silittäisi minua ja suutelisi hellästi.
Ja hän naurahtaisi ja laittaisi minut käsirautoihin.
Ja hän ottaisi piiskan ja sivaltaisi pakarani naarmuille.
Ja minä huutaisin onnesta ja hurmiosta…
Avaan silmäni ja katson ympärilleni.
Ei täällä ole prinssejä eikä edes minua haluavia narreja.
Otan keppini ja siihen tukeutuen nousen ylös tuolista.
Kävelen vaivalloisesti ikkunaan ja katselen ulos järvelle.
Vihaiset perhoset sisälläni lentävät niin lujaa että viiltävät sydämeni rikki.
Ei kukaan halua rikkinäistä ihmistä.
