Kipu kuolee huutamalla.
Olin rauhaton ja levoton. Lähetin Masterille 17sta tekstiviestin, jossa anelin tapaamista.
Lupasin tekeväni ihan mitä vaan, kunhan vain näkisin hänet.
Mutta hän ei vastannut. Mustasukkaisuus hiipi mieleeni.
Varmasti hänellä oli liian kiire vikitellä muita naisia, uusia narttuja, jotka palvelisivat häntä minua paremmin, ajattelin ja kävelin edestakaisin rauhattomana.
Lähetin vielä ainakin 10 tekstiviestiä joissa lupasin hakevani suunnilleen kuunkin taivaalta.
Vihdoin puhelimeni piippasi. Master vastasi.
Miksi häiritsin häntä kesken tärkeän kokouksen, viestissä luki. Hänen piti tehdä välillä töitäkin, koska olin niin kallis huora. En saisi lähettää hänelle enää yhtäkään viestiä. Hän ottaisi minuun yhteyttä heti kun ehtisi. Ja voisin olla varma ettei tekoni jäisi rankaisematta.
Valahdin istumaan. Olin yhtaikaa sekä helpottunut että närkästynyt. Hän ei ollut unohtanut minua. Mutta miten hän uskaltaa kuvitella että ottaisin vastaan jonkun tyhmän rangaistuksen. Levottomuuteni oli vaihtunut kiukuksi.
Master lähetti viestin tunnin kuluttua.
Olin juuri päättänyt unohtaa hänet kokonaan ja lähteä ystäväni kanssa jumppaan.
Tulen puolen tunnin kuluttua, viestissä luki. Olet täysin alastomana jo kun avaat minulle oven.
No en varmana ole, tuhahdin. Minuahan ei noin komennella.
Enkä ollutkaan.
Master tuijotti minua pitkään. Hänen kasvoillaan vaihtelivat ilmeet ärtymyksestä pieneen hymyntapaiseen.
Arvasin tämän, hän sanoi vakavana. Et sitten ikinä voi tehdä kuten käsketään.
Katselin maahan. Älysin sentään olla hiljaa.
Nyt riisut todella nopeasti! hän ärähti ja katsoi minua haastavasti.
Minä meinasin sanoa jotakin kärkevää, mutta nielaisin sanat viime tipassa ja aloin hitaasti riisuuntua. Se oli tällä kertaa vaikeaa, vaikka olin tehnyt sitä hänen edessään jo satoja kertoja aiemminkin. Nyt tunsin olevani kaikista huorista likaisin.
Hän ei puhunut mitään pitkään aikaan. Katseli minua vain vakavana.
Menet vatsallesi sängylle. Levitä kätesi pään yläpuolelle. Hän komensi.
Minä tottelin ja olin hiljaa.
Hän sitoi käteni kiinni sängyntolppiin. Jalkani hän jätti vapaaksi. Ihmettelin asiaa, sillä yleensä hän ei sitonut minua. Hän tiesi, että pidin juuri siitä eikä hän halunnut ikinä miellyttää minua liikaa. Sitten pelko hiipi mieleeni. Hän aikoi piiskata minua lujempaa kuin ikinä aiemmin. Siksi hän sitoi minut.
Et voi tehdä minulle näin, ulahdin.
Hän katsoi silmiini, silitti hiuksiani ja hymyili hieman surumielisesti.
Sitten iskut alkoivat.
Ne syöpyivät kirvelevinä viiruina pakaroihini.
Pidättelin henkeäni ja purin hampaani yhteen. Minä en huutaisi!
Välillä iskut hivelivät lempeämmin, välillä sivalsivat kuin rikkoakseen minut.
Ja lopulta minä huusin.
Enkä enää tuntenut kipua. Tärisin kauttaaltani kuin horkassa. Valtava lämmin aalto humahti vartaloni ylitse. Huohotin.
Tunsin masterin käden pakaroillani. Hän siveli viiruja hellästi.
Sitten hän työntyi sisääni varovasti ja suuteli samalla hartioitani.
Olin onnellinen.
